Lippo naiset blogi 2 – Kauden kynnyksellä

Tällä viikolla vihdoin päästään tositoimiin, kun suunnataan ensimmäiselle vieraspelireissulle ja määränpäänä on Tyrnävä. Vielä tällä kertaa ei siis tarvitse bussin liikahtaa varikolta, eikä myöskään päästä smart10:iä pelaamaan, mutta mukavahan se on aloittaa kausi tässä lähellä ja heti ensimmäisenä kunnon kärkikamppailulla.

Syksyllä kauden loputtua hetki meni puhallellessa ja sen jälkeen aloitettiin valmistautuminen uuteen kauteen.  Ouluhalli ja Pohjankartanon koulu tulivat talven aikana varsin tutuksi niin pelaajille kuin valmennuksellekin. Sen verran tiuhaan noissa hiottiin taitoja ja tehtiin toistoja. Uudet pelaajat istuivat joukkueeseen kuin nyrkki hanskaan ja innolla odottelee allekirjoittanut ensimmäisiä pitempiä pelireissuja, jotta näkee mihinkäs kohtaan bussia he majoittuvat. Pieni aavistus asiaan on jo olemassa…

Helmikuussa järjestettiin jo kolmatta kertaa Pohjois-Suomen tyttöjunioreille AllStars-leiri ja leiripäivän päätteeksi vielä pelattiin AllStars-ottelu. Päivä oli mukava ja kaikki meidän pelaajat osallistuivat leiripäivän järjestelyihin joko leirin ohjaajijna tai tuomareina. Kiva oli katsella junnujen menoa ja samalla myös edarin pelaajien ja junnujen vuorovaikutusta. Leiristä tuli taas paljon positiivista palautetta, joten sehän aina innostaa järjestämään uudelleen tällaisia tapahtumia.

Maaliskuun lopussa järjestettiin myös yhden päivän turnaus pohjoisen alueen joukkueille, jossa miteltiin Pattijokea ja Tyrnävää vastaan. Koko päivä pesistä oli kyllä kivaa keskellä talveakin ja sai taas mielen virittäytymään tulevaa pesiskesää kohden.  Ollaan kyllä siinä mielessä onnellisessa asemassa, että meillä on omassa kaupungissa tuollainen halli, jossa voidaan pelata kunnon otteluita myös talvella.

Huhtikuussa harjoittelu keskittyi enempi Pohjankartanoon, kun Ouluhallista riipaistiin matto pois siellä järjestettävien tapahtumien vuoksi. Kelitkin hetkellisesti lämpeni ja ensin näytti, että päästään poikkeuksellisen aikaisin jo ulos harjoittelemaan, mutta sittenpä se löikin kylmän rintaman päälle ja harjoituksia jouduttiin perumaan ja siirtämään sisätiloihin. Sellaista se on täällä pohjoisessa, että sään armoilla ollaan monestikin näin kevään kynnyksellä. Yleensä kenttäkin on vielä jään peitossa lähes huhtikuun loppuun saakka, että harjoittelua ulkona ei voi edes harkita. Kateellisia ollaan siis etelän seuroille, jotka parhaimmillaan jo maaliskuun puolella pääsevät lyömään palloa kenttään ulkosalla.

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna joukkue suuntasi Heikin bussilla Rukalle viettämään kauden viimeistä leiriviikonloppua. Kovasti oli ohjelmassa pelaajien itsensä kehittämiä ryhmäyttämisjuttuja ja lauantaipäivän agendana oli pukeutua 2000-luvun alun teeman mukaisesti. Taustaryhmälle tämä ei tuottanut lainkaan ongelmia, koska kun ikää on jo osalla sen verran (voi lukea suoraan, että melkein ollaan keski-iän ylittäneitä), että kun jo tuolloin ollaan oltu aikuisia, niin ei se tuo pukeutumistyylikään juuri niistä ajoista ole muuttunut, että sai ihan tallata normaalin näköisenä normaalissa asusteissa. Pelaajilla sen sijaan aikakausi osalle oli varsin vieras (osa ei ollut vielä edes syntynyt) ja loputkin ovat olleet tuolloin ihan pieniä naperoita, joten he panostivat pukeutumiseen oikein tosissaan. Kovasti oli joko vanhempia tentattu, että miten silloin ollaan pukeuduttu ja meikattu tai sitten käytetty goolgen ihmeellistä maailmaa apuna, mutta joka tapaukssa tyyli oli saatu vangittua hyvin. Paljon näytti olevan capreja ja muuta tuohon aikaan kuuluvaa päällä. Ja kai ne meikit ja kampauksetkin sitten edustivat tuota aikakautta. Viikonloppu hitsasi ennestään tiivistä ja vahvaa joukkuetta yhteen. Nauru raikasi ja porukalla pelaajat hoitiva mm. ruoanlaiton ja viikonlopun aika  pelailtiin paljon erilaisia pelejä. Kerrassaan kiva viikonloppu oli Rukan maisemissa. Pelaajat valitsivat kotimatkalla reissun mvp-pelaajaksi kuski Heikin, joka jaksoi viikonlopun aikana kuskata joukkuetta ja huolehtia heistä muutenkin ihan loputtomiin asti.

Kovasti ollaan taustallakin yritetty painaa duunia talven aikana pelaajien esimerkin mukaisesti. Yhteistyökumppanit ovat jatkaneet hyvin meidän kanssa meidän yhteistä matkaamme ja uusiakin kumppaneita ollaan matkan varrella saatu. Myyntitiimi on V-P etunenässään ollut siis varsin tehokas. Yhteistyökumppaneista täytyy todeta, että ilman heitä ei olisi myöskään meitä.

Someakin ollaan yritetty pitää pinnalla ja siitä kiittäminen on meidän duracell-pupua, jolla on varmasti sellaiset ikipatterit, jotka ovat aina täydessä latauksessa. Sen verran on energiaa ollut niin harjoituksissa kuin niiden ulkopuolella. Pelaajat ovat koko ajan entistä enemmän heittäytyneet kameran eteen ja mikäs siinä heittäytyessä, kun toisella puolella on luotettava ja tuttu henkilö, joka saa kuvattavan kuin kuvattavan hyvälle tuulelle.

Pelejä ajatellen ollaan suunniteltu Stadionille parannuksia ja näin kauden alun lähestyessä siellä korjaillaan ja fiksaillaan paikkoja useampana iltana viikossa. Vielä me vähän leveyttä kaivattaisiin meidän taustojen hartioihin, jotta asiat olisi helpompi toteuttaa eli mielellään otamme pesäpallosta kiinnostuneita taustaihmisiä joukkoomme mukaan. Jokainen meistä tekee ensin päivätyönsä ja sen jälkeen antaa oman panoksensa pesäpallolla siinä määrin kuin se on mahdollista. Meillä on yleensä keskenämme tosi kivaa ja yritetään myös muistaa touhuta porukalla muutakin, ainakin kerran vuodessa, kuin pelkkää pesäpalloa eri muodoissaan. Kiitollisia ollaan kaikista käsipareista, jotka seuraamme ovat hakeutuneet tai löytyneet. Ja tähän päätee yhtä lailla se, että ilman heitä ei olisi meitä. Kiinnostaisko just sua tulla myös mukaan meidän yhteisöön?

Kovasti meitä sivustakatsojia jännittää, että mitenkäs pelit lähtevät sujumaan ja kuinka hyvin yleisö löytää itsensä Hielo-stadionin katsomoon meitä kannustamaan. Jännittää myös pikkasen, että miten saadaan meidän 2.pj Sepi innostumaan Smart10 pelaamisesta ja myös, että millaisia joukkueita pelaajista saadaan mukaan bussin etuosan peleihin. Toki lisäksi aina jännittää se, että onko joukkueen musiikkimaku muuttunut talven aikana, vai vieläkö bussissa raikaa (ja kovaa) samat vanhat biisit.

Vieraspelisuunnitelmat on tehty valmiiksi ja runkosarjassa saadaan mukavasti kilometrejä alle, kun päästään turneelle mm. Lappeenrantaan, Viinijärvelle ja Ikaalisiin asti. Mikäs sen mukavampaa, kuin matkustaa hyvällä ilmastoidulla bussilla pitkin kaunista Suomen maata kesäisissä tunnelmissa. Ja ennen kaikkea, kun se matkanteko taittuu turvallisesti ja hirvittävän hyvässä seurassa.

Kotipeleissä eniten innostusta näin etukäteen tuottaa pe 4.7 pelattava Oulu-Kajaani. Tuolloin kutsuvieraina pelissä ovat myös 30 vuotta sitten mestaruuden saavuttaneet Oulun Lipon naiset Henna Salmelan johdolla. Katsotaan mitäs kaikkea pelitapahtumasta vastuussa olevat keksivätkään tähän peliin. Joka tapauksessa itse aion ainakin olla paikalla, kun vuoden 95 mestarit saapuvat Ouluun. Oothan säkin?

Terveisin Joukkueenjohtaja Katja